Yhteenvetoa Saksan ja Ranskan matkasta

Matka meni jälleen kerran ilman vastoinkäymisiä; pysyimme terveinä, Saab toimi ja kulki moitteetta, yöpymispaikat olivat kaikki joko hyviä tai loistavia, ruoka ja viini erinomaista. Matkaa auton mittariin kertyi pikkuisen alle 6000 km, mutta jakamalla ajoa muutamaan pitkään ja useaan lyhyempään niin ei tuo autossa istuminenkaan mitenkään muodustunut ongelmaksi – ainoastaan Ruotsin läpiajo on melko puuduttavaa. Oikeastaan tuolla Keski-Euroopassa maisemat ovat sellaiset, että jo pelkkä autolla ajelu tuntuu lomailulta.

• Paras pysähdyspaikka: Orange, eteläinen Rhone – kakkosena Equisheim Alsacessa
• Paras ruoka: Vasikanpaisti kanttarellekastikeessa Bötsingenissä Saksassa.
• Paras viini: Baronnie d'Estouard Châteauneuf-du-Pape
• Paras kultturitapahtuma: Madama Butterfly -ooppera Orangessa
• Paras pyörälenkki: Mont Ventoux – mäkeä ja väkeä riitti
• Paras yllätys: Madama Butterflyn esitys Orangessa juuri vierailumme aikana
• Paras tie: Cairanne – Gordes, mahtavia maisemia
• Paras kauppa: Saksan Lidl tietysti ;-) -- no oikeasti Lyonin kaupat

Satunnaisia kuvia

Saksan Lidlin viinitarjontaa

Tässä kaupassa oli kyllä lähinnä tarjolal alkoholijuomia

Equisheimin vanhaa keskustaa

Jalkapallokatsomossa

Kuuluisa pyöräilypiru Didi (oikealla)

Rheinin laaksoa Kaisersthulin huipuilta

Löysin Saksasta kaverin

Rüdesheim ja Rhein

... mutta missä on kaikki rypäleet ?

Rüdesheim

Equisheimin vanhaa keskustaa

Marrkkinat Vaison-la-Romainessa

Makkaroita markkinoilla

Mont Ventoux

Gigondasin viinit maistelussa

Avignonissa silta jäänyt puolitiehen

Entvillen sekt-festivaalilla

Rüdesheim

Turistien täyttämä Rüdesheim

Engelmann-Schlepper, siinä sitä Rieslingiä kypsyy

Equisheim, viinin valintaa maisteltavaksi

Etanat

Orange

Tekstiä syntyy

Orange ja Mont Ventoux

Châteauneuf-du-Pape

Odotetaan pyöräilijöitä

Kaisersthul, Baden

Saksassa on tapana ilmoittaa kuinka pitkään tietyö vielä jatkuu

Turtles kengät

Kööpenhaminan uimaranta

Kotia kohden

Viinitarhoja Badenissa

Matka jatkuu ja viiden yön päästä pitäisi olla Tukholman satamassa; missähän sitä nuo yöt viettäisi. Saksan eteläosiin on matkaa noin 5-6 tuntia, siitä Pohjois-Saksaan samanmoinen matka ja sieltä 8-10 tuntia Tukholmaan. Päätimme varata hotellin Lounais-Saksasta muutamaksi yöksi ja kaksi yötä Kööpenhaminassa. Näiden välinen yö sitten jossakin matkan varrella.

Saksalainen kaato

Saksan lounaisnurkka sijaitseen Schwarzwaldin (idässä) ja Vogeesien (lännessä) välisessä Rheinin laaksossa. Maaperä on perua ammoisesta vulkaanisesta toiminnasta ja täten erittäin sopivaa viininviljelyyn. Ranskassa tällä leveyasteella muutaman kymmen kilometrin päässä on Alsace. Saksan puolella sijaitsee Kaisersthul – puolen kilometrin korkuinen mäki. Sen juureen päädyimme pieneen Bötzingenin kylään. Hotelli oli kymmenkunnan huoneen vanha talo, jota perhe pyörittää – ei mikään huippu, mutta siisti ja toimiva ja ennen kaikkea kaukana kirkonkelloista. Saksassa on tapana soittaa kelloja tasatunnein, tasavartein ja aina silloin tällöin ihan muuten vain. Saavuimme lauantai-iltapäivällä ja oikeastaan ainoa mitä paikkakunnalla yleensäkään tähän aikaan lauantaita voi tehdä on käydä syömässä. Mukavan näköinen paikka löytyi kylän keskustasta – paikallinen Zur Krone hotelli (jonka niminen taitaa löytyä lähes joka kylässä). Päivän erikoinen annos oli vasikanpaistia kanttarellikastikkeessa. Olipahan tavattoman hyvä annos. Sunnuntaiaamupäivällä lähdimme vaeltamaan kohden mäen lakea. Alarinteet ovat varatut viinin viljelyyn ja hiukan ylempänä on metsäinen luonnonpuisto. Alueella on vaellus-/pyöräreittien verkosto, tosin reittien merkinnät maastossa voisi kyllä oll parempikin. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin, joten muutama pieni

eksyminen ei suuremmin haitannut. Mäen harjalle oli rakennettu pieni näkötorni ja sieltä oli erinomaiset maisemat yli koko Rheinin laakson. Jos vaeltelu viinitarhoilla kiinnostaa niin tämä on hyvä paikka lomailuun. Eikä paikakkunnan viinit ihan huonoja ole.

Maanantaiaamuna kamat autoon ja jälleen matkaan kohden pohjoista. Pienen koukkauksen teimme Frankfurtin läheiseen outlet-kauppakeskukseen. Joskus seitsemän aikaan illalla aloimme katsella jotakin pikkukaupunkia lähistöltä. Cellen kaupunki olisi noin puolen tunnin ajon päässä, joten sinne suuntasimme. Kaupunginkestusta löytyi pieni hotelli, jossa oli tilaa yhdeksi yöksi. Hotellin emäntä kyllä halusi näyttää huoneen ennen kuin saimme avaimen. Iso huone, hyvä aamupala ja itsepalvelujääkaappi yhteisellä terassilla: ota olut tai viini ja kerro lähtiessäsi hotellista mitä olet juonut (olut 2€). Celle on keskiaikainen kaupunki ja siellä on erittäin hieno restauroitu keskusta. Valitettavasti ei ollut aikaa tutustua kaupunkiin sen tarkemmin. Ehkä joskus voisi tehdä lomareissun tänne Pohjois-Saksaan.

Cellen keskustan keskiaikaisia taloja

Street food

Viimeinen yöpymispaikkamme oli Kööpenhamina. Paljon on tullut kaupunkeja aikaisemmin nähtyä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta tässä pohjoismaisessa pääkaupungissa. Pysähdys alkoi tosi mukavasti. Hotellin respassa saimme up-graden parempaan huoneeseen. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ydinkeskustaan. Täälläkin oli väkeä liikkeellä tosi paljon – hyvä kun kävelykadulla eteenpäin pääsi. Seuraava ja viimeinen varsinainen reissun lomapäivä (jos ajopäivää Tukholmaan ei lasketa) kuluin samoissa merkeissä kuin edellinen ilta. Kävellen sinne tänne pitkin keskustaa. Mukava kesäkaupunkihan tämäkin on: pieniä kiinnostavia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita siellä täällä, paljon vihreää ja eritoten vettä. Rannat ovat otettu mukavasti käyttöön ja kaupunki on suunniteltu kevyelle liikenteelle. Pyöriä on tosi paljon, mutta yksi asia niissä ihmetyttää. Ne ovat kaikki vanhoja ja suurin osa huonokuntoisia. Yhden vesiväylän varrelle oli rakennettu kilometrin pituinen laituri. Se oli kaupunkilaisten uimaranta. Olimme saaneet vinkin vanhasta teollisuusalueesta, johon oli perustettu street food tori. Kävimme siellä jo ensimmäisenä iltana ja paikka oli aivan täysi vaikka oli maanantai-ilta. Torilla, joka on rakennettu vanhaan teollisuushalliin, on kymmeniä pieniä ruokakioskeja, jotka tarjosivat kaikenlaisia herkkuja. Kävimme toisena päivänä syömässä täällä ja hyväähän se oli. Tarjolla oli myös trendin mukaisesti käsityöläisoluita. Ainoa mikä oli pieni pettymys oli kaupungin kuuluisa Tivoli. Ajattelimme käydä siellä illalla syömässä, mutta tarjonta huvipuistossa oli melko kehno ja hinta-laatusuhde huono. Seuraavana aamuna kohden Tukholmaa ja lauttaa Suomeen.

Kulttuuria

Kun suunnittelimme matkaa kohteemme Ranskassa valikoitui lähinnä Tour de Francen ja sattuman kautta. Meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä alueesta tai Orangen kaupungista. Majoitusvarausten teon jälkeen oli yllätys, että juuri tässä kaupungissa järjestetään Ranskan vanhinta musiikkifestivaalia Chorégies d'Orange. Olimme saaneet liput Madama Butterfly -oopperaan tiistai-illaksi. Esiintymisareenana oli tietenkin vanha roomalaisteatteri. Olimme kierrelleet teatterin editse jo aikaisempien muusiikkiesitysten aikana ja totesimme kaikilla olevan mukana istuintyynyt. Siis sellaiset piti hankkia ja ne löytyivätkin sopivasti aiemmin mainituilta markkinoilta. Saapumisviikonloppunamme sää oli ollut paahtavan kuuma. Vielä yhdeltätoista illalla oli yli 25 astetta. Nyt tiistaiksi sää oli onneksi hieman viilennyt. Alkuillasta jopa satoi melko rankka kuuro ja siksi sateenpitävä takki kuului varustukseen. En kyllä ole varma olisiko koko näytöstä viety loppuun sateen sattuessa. Lava oli pääosin kattamatta ja samoin koko orkesteri oli tavaisalla. Siinä olisivat kalliit viulut ja sellot kastuneet. Sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta ilta oli melko tuulinen ja se teki olosta hiukan koleaa.

Oopperan alkua odotellessa

Katsomona oli sementistä valetut portaat, jotka olivat sen verran syvät, että jokaisella askelmalla oli paikka. Siis seuraavan rivin jalat olivat omassa takapuolessa kiinni. Olimme varanneet hiukan edullisemmat paikat melko ylhäältä ja hiukan sivusta. Katsomo ei kuitenkaan tullut täyteen ja hiukan ennen alkua katsojat alkoivat siirtyä paremmille vapaille paikoille. Niinpä mekin siirryimme hiukan keskemmälle ja väljemmin istumaan. Taisin itse valloittaa kolme paikkaa.

Oopperan musiikillisena johtajana toimi Mikko Franck, orkesterina Ranskan radion orkesteri ja päärooleissa albanialainen sopraano Ermonela Jaho sekä amerikkalainen tenori Bryan Hymel. Oopperan lavastus oli jo näyttämöstäkin johtuen melko yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. En ennen ole ollut vastaavanlaisessa paikassa kuuntelemassa musiikkia ja minulle oli yllätys, että varsinkin miesäänet hukkuivat orkesterin alle, joka sekään ei kyllä kuulunut samalla tavoin kuin oopperataloissa. Kaiken kaikkiaan olin hiukan pettynyt paikan akustiikkaan. Koska olimme melko kaukana lavasta oli joskus jopa hiukan vaikea erottaa laulajien ääniä toisistaan. Mutta kaiken kaikkiaan esitys oli upea ja pienen vilun arvoinen.

Loppukummarrukset

Pistäydyimme tietenkin myös parin kymmenen kilometrin päässä Avignonissa. Kaupungissa oli menossa Ranskan suurimmat teatterifestivaalit ja koska olimme liikkeellä kansallispäivän jälkeisenä perjantaina niin emme joutuneet olemaan yksin – kaupungissa oli varmaankin kymmeniä tuhansia vieraita. Jo parkkipaikan löytämiseen meni aikaa melko lailla. Kiertlimme jonkin aikaa väen täyttämiä kujia. Sinänsä varmaan hieno kaupunki, mutta tällä kertaan vaikutelma jäi melko vaisusksi. Ihmisiä kaikkialla ja kaikki paikat täynnä teatterimainoksia. Mielikuvaksi kyllä jäi yleinen sotkuisuus.

Melko sotkuista

Mutta oli jotakin kaunistakin