Saksa

Saksalaisia herkkuja

Alkumatka sujui vanhaan malliin: illalla Turkuun ja auto laivaan, aamulla kuudelta Tukholmassa ja siitä kohti etelää Ruotsin halki sateessa – Tanskan salmet, Jyllanti ja illaksi Saksaan. Tällä kertaa pysähdyimme 10 tunnin ajon jälkeen Rendsburgin pikkukaupunkiin Kielin kanavan varteen. Kaupunki ja hotelli olivat löytyneet ihan sattumalta ja taas molemmat valinnat osuivat suhteellisen hyvin. Matkoilla tarttuu aina silloin tälllöin matkaan myös pala historian tuntemusta. Tällä kertaa selvisi, että nykyinen Schleswigin alue Pohjois-Saksassa on olut aikoinaan ollut osa Tanskaa ja vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla ”suuren” Tanskan ja Preussin välisen sodan seurauksena alueesta tuli saksalainen. Siis nauttikaamme siitä tutustumalla saksalaisiin kulinaarisiin herkkuihin: olutta ja rasvassa paistettu sikaa eri muodoissa perunoiden kera.

Kaupungissa on melkoinen insinöörityön näyte: rautatiesilta yli Kielin kanavan – 2,5 km terästä korkealla ilmassa. Aikaisemmin sillassa on ollut myös eräänlainen ilmassa kulkeva riippulossi (vaijereissa roikkuva lava liikkuu sillan alla).

Taas tietyö

Aamulla autobahnille takaisin ja matka jatkuu kohti varsinaista ensimmäistä lomakohdetta Rüdesheimia Frankfurtin lähellä. Kuten aina matka kulkee välillä melkoisella vauhdillla ja joskus madellen tietöissä erittäin kapeilla kaistoilla rekkojen ja betoniseinän välissä. :-( Asuinpaiksi olimme löytäneet googlettamalla ja sähköposteja lähettämällä 2 h + k + ph noin kilometri kylän keskustasta ja 100 m korkeammalla. Siisti huoneisto pienkerrostalossa Rüdesheimin pikkukaupungissa.

Rüdesheim on Rheingaun viinialueen keskus ja itse asiassa melkoinen turistirysä. Kadut täynnä turisteja ja heille suunnattuja rihkamakauppoja sekä schnitzel ravintoloita. Hiukan pettyneinä totesimme, että yhtään parempaa ruokapaikkaa ei kylästä löydy. Pari vuotta sitten matkallamme löysimme läheisestä vielä pinemmästä Wallufin kylästä useita hyviä ravintoloita, muttei täällä. Eli Rheinaun alueella kannattaa ehdottomasti valita jokin muu kylä majapaikaksi. Kaiken kukkuraksi Rüdesheimin vapaan WiFi verkon rekisteröinti ei toiminut, joten olimme ilman kunnon nettiyhteyttä muutaman päivän.

Ensimmäisenä (lauantai) iltana Rüdesheimissa oli menoa. Kaupungissa oli jokavuotinen ilotulitustapahtuma Rhein im Flammen sekä tietenkin Saksa-Italia futismatsi. Tuota

ilotulitusta tullaan katsomaan matkojen takaa ja parhaat (sekä kalleimmat) paikat katsoa on jokilaivat. Isoja, sadan metrin pituisia matkustajajaaloja pyöri kylän edustalla kymmenkunta. Toinen suosittu paikka katsella on kylän läheinen kukkula (josta lisää hiukan myöhemmin).

Vastapäätä asui rohkea Italian kannattaja

Itse tyydyimme Reinin rantaan ja kylän toriin. Alkuillan vietimme paikallisessa kuppilassa kuohuviiniä siemaillen ja futista katsoen. Ei hirveästi uskaltanut hurrata Italian puolesta – ja Saksa voitti rankkareilla.

Sunnuntaina suuntamisemme edelliseltä matkalta tuttuun ruusukaupunki Eltvilleen parin kymmenen kilometrin päähän. Sillä pidettiin vuotuiset sekt- ja bieredmeierfestivaalit. Olimme enemmän kiinnostuneet tuosta sekt puolesta. Kylän rantakadulla oli muutaman sadan metrin matkalla kojuja vieri vieressä: makkaraa ja muita paikallisia herkkuja sekä tietenkin viinintuottajien kojuja. Siinähän se keskipäivä vierähti ja tunnelma kohosi mitä pitempään viihtyi. Toki tunnelmaa latisti alussa sade ja muutenkin kolea ilma. Eltvilleläiset pitävät itseään Rheingaun sekt-pääkaupunkina. Hyviä juomia siellä tuotetaankin, mutta toki muilla alueen kylillä voi olla eri ajatukset siitä missä tuotetaan parhainta kuohujuomaa.

Erinomaista - tätä laatikko

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamusta turistikierrokselle: hiihtohissillä ylös läheiselle kukkulalla, siellä pieni luontopolkukierros, alas kukkulan toista puolta tuolihissillä ja sieltä takaisin laivalla Rüdesheimiin. Maisemat mäeltä Reinin ylle ovat kyllä mahtavat, mutta jälleen tunnelmaa latisti puolimatkassa alkanut tihkusade. 

Viinintekijä tarinoi

Iltapäivällä suuntasimme viiniostoksille. Aluksi viime reissusta tutuksi tulleelle Engelmann-Schlepperin tilalle. Tilan vävypoika/viinintekijä olikin yllätynyt nähdessään tutut suomalaiset. Palvelu oli jälleen hyvin yksilöllinen ja ylitsepursuava: maistakaahan tätä ja tätä. Saimme kuulla viime vuosien vaikeuksista viinitarhoilla ja miten isäntä oli tehnyt kaikkensa selättääkseen liian sateen tai hyökkäävät ötökät. Ja tietenkin meidän täytyi käydä maistamassa viime vuoden vielä keskeneräistä rieslingiä suoraan tynnyristä.Matkaan tartui muutama laatikko. Tämän jälkeen pistäydyimme yhdellä niistä sekt-valmistajista, jonka olimme edellisenä päivänä festivaaleilta löytänyt – laatikko sieltäkin.

Viimeinen Rheingau-päivä oli varattu pyöräretkelle. Pitkin viinitiloja, osin viitoitettuja osin

omia reittejä (koska viitoitukset vain katosivat jonnekin). Ensimmäinen pysähdys Schloss Johannisbergissä, joka on yksi kuuluisimmista viinituottajista Saksassa. Tarina kertoo, että joskus 1700-luvulla tilan herra/paikallinen piispa ja prissi (siis yksi henkilö) oli metsästysretkellä, eivätkä tilalliset uskaltaneet koskea Riesling satoon, joten rypäleet homehtuivat puskiin. Ko. rypäleet annettiin läheisille talonpojille, jotka tekivätkin siitä erinomaista viiniä. Näin sai alkunsa saksalainen auslese ja hiukan myöhemmin eiswein viinityypit, jotka tehdään jalohomeisista tai jopa jäätyneistä, myöhään poimituista rypäleistä.

Schloss Johannesbergin mailla

Matka jatkui viinitarhojen huoltoteitä pitkin seuraavalle Schloss Vollrads -linnalle. Siellä maistoimme jälleen erinomaista Rieslingiä. Valitettavasti reppuun ei juurikaan pulloja mahtunut, joten ko. viini jää vain muistoksi. Mäkiä ylös ja alas läpi kylien. Giesenheimin kylässä pysähdyimme Prinz von Hessen -tilalle. Kyseisen valmistajan viinejä saa myös Alkosta. Maistoimme erinomaista beerenausleseä ja vaikka hinta olikin melko korkea niin pitihän sitä mukaan ottaa. Avataan sitten vaikka 60-vuotispäivillä (ja siihenhän on aikaa ainakin 15-vuotta). Päivän reitti yhteensä noin 30 km ja korkeuseroa yhteensä puolisen kilometriä. Näin siis Rheingaussa – matka jatkuu kohti Ranskaa...

Rüdesheim ja Rein