Kotia kohden

Viinitarhoja Badenissa

Matka jatkuu ja viiden yön päästä pitäisi olla Tukholman satamassa; missähän sitä nuo yöt viettäisi. Saksan eteläosiin on matkaa noin 5-6 tuntia, siitä Pohjois-Saksaan samanmoinen matka ja sieltä 8-10 tuntia Tukholmaan. Päätimme varata hotellin Lounais-Saksasta muutamaksi yöksi ja kaksi yötä Kööpenhaminassa. Näiden välinen yö sitten jossakin matkan varrella.

Saksalainen kaato

Saksan lounaisnurkka sijaitseen Schwarzwaldin (idässä) ja Vogeesien (lännessä) välisessä Rheinin laaksossa. Maaperä on perua ammoisesta vulkaanisesta toiminnasta ja täten erittäin sopivaa viininviljelyyn. Ranskassa tällä leveyasteella muutaman kymmen kilometrin päässä on Alsace. Saksan puolella sijaitsee Kaisersthul – puolen kilometrin korkuinen mäki. Sen juureen päädyimme pieneen Bötzingenin kylään. Hotelli oli kymmenkunnan huoneen vanha talo, jota perhe pyörittää – ei mikään huippu, mutta siisti ja toimiva ja ennen kaikkea kaukana kirkonkelloista. Saksassa on tapana soittaa kelloja tasatunnein, tasavartein ja aina silloin tällöin ihan muuten vain. Saavuimme lauantai-iltapäivällä ja oikeastaan ainoa mitä paikkakunnalla yleensäkään tähän aikaan lauantaita voi tehdä on käydä syömässä. Mukavan näköinen paikka löytyi kylän keskustasta – paikallinen Zur Krone hotelli (jonka niminen taitaa löytyä lähes joka kylässä). Päivän erikoinen annos oli vasikanpaistia kanttarellikastikkeessa. Olipahan tavattoman hyvä annos. Sunnuntaiaamupäivällä lähdimme vaeltamaan kohden mäen lakea. Alarinteet ovat varatut viinin viljelyyn ja hiukan ylempänä on metsäinen luonnonpuisto. Alueella on vaellus-/pyöräreittien verkosto, tosin reittien merkinnät maastossa voisi kyllä oll parempikin. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin, joten muutama pieni

eksyminen ei suuremmin haitannut. Mäen harjalle oli rakennettu pieni näkötorni ja sieltä oli erinomaiset maisemat yli koko Rheinin laakson. Jos vaeltelu viinitarhoilla kiinnostaa niin tämä on hyvä paikka lomailuun. Eikä paikakkunnan viinit ihan huonoja ole.

Maanantaiaamuna kamat autoon ja jälleen matkaan kohden pohjoista. Pienen koukkauksen teimme Frankfurtin läheiseen outlet-kauppakeskukseen. Joskus seitsemän aikaan illalla aloimme katsella jotakin pikkukaupunkia lähistöltä. Cellen kaupunki olisi noin puolen tunnin ajon päässä, joten sinne suuntasimme. Kaupunginkestusta löytyi pieni hotelli, jossa oli tilaa yhdeksi yöksi. Hotellin emäntä kyllä halusi näyttää huoneen ennen kuin saimme avaimen. Iso huone, hyvä aamupala ja itsepalvelujääkaappi yhteisellä terassilla: ota olut tai viini ja kerro lähtiessäsi hotellista mitä olet juonut (olut 2€). Celle on keskiaikainen kaupunki ja siellä on erittäin hieno restauroitu keskusta. Valitettavasti ei ollut aikaa tutustua kaupunkiin sen tarkemmin. Ehkä joskus voisi tehdä lomareissun tänne Pohjois-Saksaan.

Cellen keskustan keskiaikaisia taloja

Street food

Viimeinen yöpymispaikkamme oli Kööpenhamina. Paljon on tullut kaupunkeja aikaisemmin nähtyä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta tässä pohjoismaisessa pääkaupungissa. Pysähdys alkoi tosi mukavasti. Hotellin respassa saimme up-graden parempaan huoneeseen. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa ydinkeskustaan. Täälläkin oli väkeä liikkeellä tosi paljon – hyvä kun kävelykadulla eteenpäin pääsi. Seuraava ja viimeinen varsinainen reissun lomapäivä (jos ajopäivää Tukholmaan ei lasketa) kuluin samoissa merkeissä kuin edellinen ilta. Kävellen sinne tänne pitkin keskustaa. Mukava kesäkaupunkihan tämäkin on: pieniä kiinnostavia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita siellä täällä, paljon vihreää ja eritoten vettä. Rannat ovat otettu mukavasti käyttöön ja kaupunki on suunniteltu kevyelle liikenteelle. Pyöriä on tosi paljon, mutta yksi asia niissä ihmetyttää. Ne ovat kaikki vanhoja ja suurin osa huonokuntoisia. Yhden vesiväylän varrelle oli rakennettu kilometrin pituinen laituri. Se oli kaupunkilaisten uimaranta. Olimme saaneet vinkin vanhasta teollisuusalueesta, johon oli perustettu street food tori. Kävimme siellä jo ensimmäisenä iltana ja paikka oli aivan täysi vaikka oli maanantai-ilta. Torilla, joka on rakennettu vanhaan teollisuushalliin, on kymmeniä pieniä ruokakioskeja, jotka tarjosivat kaikenlaisia herkkuja. Kävimme toisena päivänä syömässä täällä ja hyväähän se oli. Tarjolla oli myös trendin mukaisesti käsityöläisoluita. Ainoa mikä oli pieni pettymys oli kaupungin kuuluisa Tivoli. Ajattelimme käydä siellä illalla syömässä, mutta tarjonta huvipuistossa oli melko kehno ja hinta-laatusuhde huono. Seuraavana aamuna kohden Tukholmaa ja lauttaa Suomeen.