Kulttuuria

Kun suunnittelimme matkaa kohteemme Ranskassa valikoitui lähinnä Tour de Francen ja sattuman kautta. Meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä alueesta tai Orangen kaupungista. Majoitusvarausten teon jälkeen oli yllätys, että juuri tässä kaupungissa järjestetään Ranskan vanhinta musiikkifestivaalia Chorégies d'Orange. Olimme saaneet liput Madama Butterfly -oopperaan tiistai-illaksi. Esiintymisareenana oli tietenkin vanha roomalaisteatteri. Olimme kierrelleet teatterin editse jo aikaisempien muusiikkiesitysten aikana ja totesimme kaikilla olevan mukana istuintyynyt. Siis sellaiset piti hankkia ja ne löytyivätkin sopivasti aiemmin mainituilta markkinoilta. Saapumisviikonloppunamme sää oli ollut paahtavan kuuma. Vielä yhdeltätoista illalla oli yli 25 astetta. Nyt tiistaiksi sää oli onneksi hieman viilennyt. Alkuillasta jopa satoi melko rankka kuuro ja siksi sateenpitävä takki kuului varustukseen. En kyllä ole varma olisiko koko näytöstä viety loppuun sateen sattuessa. Lava oli pääosin kattamatta ja samoin koko orkesteri oli tavaisalla. Siinä olisivat kalliit viulut ja sellot kastuneet. Sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta ilta oli melko tuulinen ja se teki olosta hiukan koleaa.

Oopperan alkua odotellessa

Katsomona oli sementistä valetut portaat, jotka olivat sen verran syvät, että jokaisella askelmalla oli paikka. Siis seuraavan rivin jalat olivat omassa takapuolessa kiinni. Olimme varanneet hiukan edullisemmat paikat melko ylhäältä ja hiukan sivusta. Katsomo ei kuitenkaan tullut täyteen ja hiukan ennen alkua katsojat alkoivat siirtyä paremmille vapaille paikoille. Niinpä mekin siirryimme hiukan keskemmälle ja väljemmin istumaan. Taisin itse valloittaa kolme paikkaa.

Oopperan musiikillisena johtajana toimi Mikko Franck, orkesterina Ranskan radion orkesteri ja päärooleissa albanialainen sopraano Ermonela Jaho sekä amerikkalainen tenori Bryan Hymel. Oopperan lavastus oli jo näyttämöstäkin johtuen melko yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. En ennen ole ollut vastaavanlaisessa paikassa kuuntelemassa musiikkia ja minulle oli yllätys, että varsinkin miesäänet hukkuivat orkesterin alle, joka sekään ei kyllä kuulunut samalla tavoin kuin oopperataloissa. Kaiken kaikkiaan olin hiukan pettynyt paikan akustiikkaan. Koska olimme melko kaukana lavasta oli joskus jopa hiukan vaikea erottaa laulajien ääniä toisistaan. Mutta kaiken kaikkiaan esitys oli upea ja pienen vilun arvoinen.

Loppukummarrukset

Pistäydyimme tietenkin myös parin kymmenen kilometrin päässä Avignonissa. Kaupungissa oli menossa Ranskan suurimmat teatterifestivaalit ja koska olimme liikkeellä kansallispäivän jälkeisenä perjantaina niin emme joutuneet olemaan yksin – kaupungissa oli varmaankin kymmeniä tuhansia vieraita. Jo parkkipaikan löytämiseen meni aikaa melko lailla. Kiertlimme jonkin aikaa väen täyttämiä kujia. Sinänsä varmaan hieno kaupunki, mutta tällä kertaan vaikutelma jäi melko vaisusksi. Ihmisiä kaikkialla ja kaikki paikat täynnä teatterimainoksia. Mielikuvaksi kyllä jäi yleinen sotkuisuus.

Melko sotkuista

Mutta oli jotakin kaunistakin