Orange

Kaikki haluavat etelään

Aamulla suuntasimme lyhyelle siirtymälle kohden Orangen kaupunkia Etelä-Ranskassa. Matkaa alle 200 kilometriä ja navigaattorin mukaan ajoaikaa pari tuntia. Eli kun lähdimme kymmen kieppeissä aamulla saavuimme perille puoli neljä - ihan tajuton ruuhka. Matkan alkupäässä moottoritien infotaulujen mukaan hidastusta olisi 3h 40 min, joten suuntasimme pois isolta tieltä hiukan pienemmille, mutta kyllä niillekin autoja riitti. Ulkona oli lämmintä 35, joten onneksi ilmastointi autossa toimi moitteettomasti. No lopulta pääsimme melko nuutuneina majapaikaan.

Olimme jo hyvissä ajoin varanneet talon Orangesta. Hiukan isohko (makuusijat kuudelle) eikä siten halvin mahdollinen: kolme makkaria, kaksi kylppäriä ja iso oluhuone/keittiötila + oma piha ja autotalli. Talo on melko uusi ja olimme ensimmäiset vuokravieraat ko. asunnossa. Ja olihan meillä käyttöä kahdelle muullekin vuoteelle.

Orange on vanha roomalaisten perustama kaupunki Vauclusen provinssissa. Tai itse asiassa paikka oli asutettu jo ennen roomaliasia, jotka valloittivat paikkakunnan 20 e.a.a. Voittonsa kunniaksi roomalaiset rakensivat vieläkin vanhan kaupungin porttina olevan riemukaaren. Mitähän Suomessa tuohon aikaan rakenneltiin (tai itse asiassa käsitettä Suomi ei silloin vielä liennyt keksittykään). Rooman ajoilta on säilynyt myös roomalainen teatteri, johon on aikoinaan mahtunut 10 000 ihmistä katselemaan kaikea sirkushuveista kreikkalaisiin tragedioihin. Ko. teatteri on yksi kaikken parhaiten säilyneitä koko Euroopassa ja siellä vietetään joka kesä musiikkifestivaaleja (joista myöhemmin lisää).

Orangen roomalainen teatteri

Roomalaisten jälkeen historia saatossa Orangessa on tapahtunut kaikenlaista. Alue on ollut eri uskontojen turvapaikka keskellä katolista Ranskaa. Niin juutalaisten kuin myös protestantit ovat hakeutuneen Orangeen ja sen lähistölle turvaan erilaisia vainoja. Orange oli keskiajalla pieni itsenäinen ruhtinaskunta ja vuonna 1622 se siirtyi Nassaun alankomaalaisen ruhtinaan haltuun. Alankomaiden kuningashuone rakennutti Orangen ympärille muurin alueen suojelemiseksi. Alankomaita edelleen hallitsevan Oranian suvun nimi tulee tästä muinaisesta ruhtinaskunnasta. Ranskaan alue liitettiin niinkin myöhään kuin 1713 Utrechtin rauhassa.

Pyöräilyä ja viinikulttuuria

Mitenkäs sattuikin, että juuri samalla viikolla kun olemme Ranskassa niin lähistöllä ajetaan Tour de Francen etappeja. Pyörät ovat mukana, joten etappi seuraamaan kivutaan ISOA mäkeä ylös omilla pyörillä. Kun pyörät nyt ovat mukana niin pitäähän niitä käyttää myös muina päivinä. Orangen ympäristö, Vauclusen maakunta, on erittäin hyvä kohde pyörämatkailulle. Tiet, jopa peinetkin, ovat pääsääntöisesti päällystetyt ja kylät ovat lähellä toisiaan, joten reittejä voi suunnitella ja muttaa mielen mukaan. Lähistöllä on myös mäkiä, jos niitä kaipaa (mäistä lisää hiekan myöhemmin).

Yhtenä päivänä suuntasimme Orangesta etelään kohden Châteauneuf-

du-Papen viinialuetta. Matkaa Orangesta on noin 15 km. Châteauneuf-du-Pape, sananmukaisesti “Paavin uusi linna” on saanut nimensä paavien kesäpalatsista, joka kylässä sijaitsi 1300-luvulla paavinistuimen ollessa väliaikaisesti Avignonissa. Pyöräilimme halki viinitarhojen ja yllätykseksemme köynnökset eivät olleet tuettu langoin kuten on tapana Saksassa ja Italiassa vaan viini kasvoin lähinnä puskassa – siis tuetta pyöreähkönä pallona. Myös kasvualusta oli poikkeuksellinen, joko pientä tai sitten hiukan isompaa kiveä. Kivien tarkoituksena lienee tasata lämmönvaihtelua: antaa malle lämpöä kylminä öinä ja kuumina päivinä (kuten nyt) estää liiallisen kuumuuden pääsyä kuivaamaan jo valmiiksi rutikuivaa maata lisää. Tämä eteläinen osa Ranskaa lienee maan vähäsateisin; toisaalta täällä tuulee usein ja lujaa. Pysähdyimme lounaalle Châteauneuf-du-Papen kylän keskelle. Turistipaikkahan se oli, mutta salaatti oli erinomainen ja kuten myös lasillinen paikallista valkoviiniä. Châteauneuf-du-Papen on tunnettu eritoten punaviineistään, mutta kyllä täällä

jonkin verran viljellään myös valkoista. 

Ranskalaista puskaviljelyä kivikossa

Lounaan jälkeen pistäydyimme viereisessä viinikellarissa, jossa talon isäntä maistatti meille

Isäntä sulattaa vahaa
pullon kaulasta

tuotoksiaan. Kysymykseeni, ovatko kaikki yhden tilan viinejä ko. herrasmies vastasi:” Nämä ovat MINUN viinejäni.” Pieni yksityiskohta tarttui jälleen viininvalmituksesta. Kyseinen viinitalo käytti lyijyn sijaa vahaa pullon vahaa pullon suun ympärillä. Avatessa vaha lämmitetään kynttilällä. Tarjolla oli niin punaista kuin myös valkoista Châteauneuf-du-Papea. Isännän mukaan hän valmistaa 20% kaikesta Châteauneuf-du-Papen valkoviineistä. Muutama pullo mahtui reppuun painoksi.








Seuraava pyöräretki olikin sitten reissun raskain: vuorta ylös 15 km jolloin nousumetrejä kertyi 1200. Kyseessä oli Provencen jättiläiseksi kutsuttu Mont Ventoux, joka nousee 1903 metrin korkeuteen. Mäki on todella tappava. Ensimmäiset 5 km ovat suhteellisen helposti ajettavaa noin 4-5% nousua, mutta sitten iskee 8-12% jyrkyys, joka ei lopu koko mäen matkalla. Minkäänlaista lepohetkeä ei suvaita, jos ei pysähdy. Ihan ylös asti en mäkeä ajanut vaan jäin puurajalle osin jaksamisen osin hirvittävän tuulen vuoksi.

Huipulla (melkein) on helppo hymyillä

Juttelin alas päästyäni muutaman muun pyörailijän kanssa, jotka olivat käyneet ihan huipulla ja eräs heistä kertooi tuulen lennättäneen hänet tieltä. Hullu oli mäki, mutta hulluja olivat pyöräilijätkin. Meitä oli mäessä varmaankin tuhansia eikä hetkeäkään tarvinnut ajaa yksin. Suuri pyöräilijämäärä johtui siitä, että seuraavana päivänä nousu oli Tour de Francen etappi.Sitten seuraavaan päivään, joka sattui olemaan Ranskan kansallispäivä joten ihmisillä oli vapaata ja pitkä viikonloppu edessä. Tämä tarkoitti, että etappi seuraamasssa oli satoja tuhansia ihmisiä. Eivät toki kaikki tässä loppumäessä, mutta kymmeninä tuhansia riitti tällä 15 km:n matkalle. Missä vaan tilaa oli niin sinne oli pysäköity auto tai matkailuauto, jotka olivat tulleet paikalle jo päiviä ennen itse etappia. Suurin osa oli kuitenkin tullut omilla pyörillään tai kävellen ja noustessamme mäkeä aamupäivästä oli enään vaikea löytää sopivaa väliä neljälle ihmiselle. Itse kisan katsomiseen kuuluu Ranskan ympäriajossa kaksi osaa: itse pyörilijöiden katsominen ja kannustaminen sekä ns. karavaanin seuraaminen. Karavaani kulkee noin tunnin ennen

pyörilijöitä koko etapin reitin läpi ja se koostuu yli sadasta mitä mielikuvituksellisemmasta kulkuneuvosta, jotka mainostavat jotakin (muffinsseja, pesuainetta, kauppaketjua, karkkeja, makkaroita, yms.) ja jakavat näytteitä tuotteistaan. Valitettavasti tuulen takia karavaani ei päässyt ajamaan mäkeä ollenkaan kovan tuulen takia, joten se jäi tällä kertaa näkemättä. No itse pyöräijöitähän tänne on tultu katsomaan. Aluksi tulee miljoona autoa, joissa on pressiä ja muita tärkeitä henkilöitä. Sen jälkeen moottoripyöräpoliiseja ja helikoptereita tien ylle ja sitten itse kilpailijat. Aluksi irtiottoryhmä noin tusina ajajaa, joka sekin on jo räjähtänyt pieniin ryhmiin. Sitten muutama yksittäinen kuski ja vasta sitten kilpailua johtavan keltapaidan ympärillä kulkeava reilun kymmenen ajajan porukka: Valverde hiukan irti, Froome keltapaidassa, Nairo, Porte, yms. Pieni tauko ja muutama pudonnut kuski. Ajajia kulkee ohitse noin parinkymmenen minuutin ajan ja viimeisessä isossa ryhmässä tulevat kirimiehet ja joukko muita tänään hiukan löysin rantein ottavia. Ajajien menty alkaa hirveä ryysis mäkeä alas. Tuhansia kävelijöitä ja pyöräijöitä, joitakin kiireisimpiä asuntoautoja ja muita kulkuneuvoja koetaa päästä kapeaa tietä alas. Tällä kertaa alasmeno kestää vähintään yhtä kauan kuin ylösajo.

Fabian Cancellara

Eteläisen Rhonen viinialueeseen kulluu Châteauneuf-du-Papen alueen lisäksi myös muita AOC luokiteltuja viinialueita. AOC on lyhenne sanoista Appellation d’Origine Contrôlée ja se rajaa tarkasti paikkakunnan, rypäleen ja valmistustavan. Näitä muita alueita ovat mm Gigondas, Lirac, Rasteau, Tavel jne. Näistä jokainen alue tuotaa oman tyylisiään viinejä. Nämä alueet ovat numetty keskuskyliensä mukaan ja käsittävät muutaman kilometrin alueen kylän ympärillä. Esimerkiksi Gigondasissa kasvatetaan viiniä 1230 hehtaarin alueella.

Muutama päivänä kiertelimme autolla näitä lähialueita. Lähestyessämme Vaison-la-Romainen kylää alkoi tienvarsilla näkyä enemmän ja enemmän autoja sekä ihmisiä – jotakin täällä tapahtuu. Saimme autolle parkkipaikan ja lähdimme katsomaan mitä täällä oikein

Markkinameininkiä

tapahtuu. Kylässä oli valtavat markkinat. Tarjolla oli niin ruokaa kuin kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä: vaatteita, laukkuja, käsityöläisten tuotteita yms. Kaupunki on ollut olemassa jo roomalaisten aikana ja siellä on hyvin säilyneitä roomalaisten rakentamia taloja sekä teatteri. Väkeä oli ihan valtavasti. Täältä päivän reittimme jatkui yllämainittuun Gigondasin kylään. Siellä vierailimme pikaisesti paikallisen Brusset'n viinitilan maistiais-/myyntitilassa. Maistelimme muutamia herkullisia alueen viinejä. Siinä tiskillä olessamme tilaan tuli myös toinen isompi seurue. Heille esittelyä pitävä emäntä kertoi pelkän maistelun maksavan, jos ei osta mitään. Meille hän ei tätä maininnut – oletti kai meidän tulleen ostoksille. No ei ollut täysin väärässä.

Yksi retkistämme suuntautui jälleen Châteauneuf-du-Papeen ja siellä sijaitsevaan Brotten viinimuseoon. Brotte on melko suuri tuottaja, joka tuottaa Châteauneuf-du-Papen viinien lisäksi muiden luokittelualueiden viinejä. Museokierros kesti noin puolen tuntia ja käsitti tietoa niin viinialueen historiasta kuin myös itse viininvalmistuksesta.. Matkapuhelimen kokoinen laite hoiti esittelyn englanniksi. Kierroksen päätteeksi oli järjestetty viininmaistelu. Viinit oli valmiiksi valittu eivätkä kylläkään edustaneet talon parhaimmistoa siis tarjolla oli hiukan halvempia viinejä. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen paikka, jos osuu kohdalle. Eikä maksa mitään (jos ei osta viinejä mukaan).

x